Olis vierellä hän -levyllä olen pyrkinyt antamaan tietyn omanlaisensa sävyn jokaiselle esitettävälle kappaleelle. Monessa kohtaa etenen tekstin ehdoilla, kuitenkaan uhraamatta legatolinjaa tai volyymiä. Näiden kappaleiden tekstit ovat nimittäin niin hienoja, että en ole halunnut sivuuttaa niitä vaan olen halunnut tuoda ne osaksi esitystä. Olen pyrkinyt olemaan esityksissä intuitiivinen ja tarttumaan niihin tuntemuksiin joita teos herättää. Tässä on se etu, että kappaleet eivät ala kuulostaa toisiltaan. Tämä tapa on myös vaarallinen siinä mielessä, että kun antautuu virran vietäväksi ei voi koskaan tietää millainen lopputulos tulee olemaan. Täytyy vain uskaltaa kokeilla.
Näin kunnioitetaan mielestäni parhaiten myös säveltäjää, esiintyjän tehtävänä kun on puhaltaa esitettävään kappaleeseen henki.
Nykyisin äänitteillä kuultavaa lauluääntä käsitellään tietokoneella välillä niinkin pitkälle, että jäljelle jää vain suoraa ääntä joka saattaa joskus kuulostaa elottomalta ja tämä tuntuu olevan muotina yleisesti akustisessakin laulannassa. Itse haluaisin pyrkiä elävään ja ilmavaan ilmaisuun niin laulussa, pianonsoitossa kuin muussakin musisoinnissa ja tällä levyllä olen halunnut toteuttaa tätä periaatetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti